Kärsimysnäytelmä 27/03 2005

Kärsimysnäytelmä   27/03 2005

Uusi asuntoni on vastavalmistunut ja aikaisiaan hieman isompi. Oikeastaan se on varastorakennus, ja tuli juhlittua käyttöön kunnon episodi-riitillä. Keikkaillan jälkeen, välittömästi kotiini astuttuani, alkoi hillitön allerginen reaktio. Seisoin peilin edessä ja katselin, kuinka silmäni muuttuivat punaisiksi tomaateiksi. Jonkinlainen paniikkireaktio taisi seurata perässä, koska mietin mielessäni, "Jumalani, Jumalani, mitä minä taas olen tehnyt". Hillitön horkka levisi koko kroppaan. Nappasin antihistamiinin.  Toinen silmä sokeana soitin Johtajalle, heitin takin niskaani ja lähdin kävelemään takaisin ravintolaa kohti. Johtaja tuli autolla vastaan. Tovin ajeltuamme sain kuulla hänen matkaavan kohti Ivalon sairaalaa. Sairaalaan en halua mennä varmuuden vuoksi. Tiesin tarjolla olevan kortisonipiikkiä. Kaksi vuotta solumyrkkyjä ja puoli elämää kortisonia kuluttaneena en sitä lystiä itselleni suo. Valitsin mieluummin tunnin värjöttelyn kylmässä sekä vielä toisen antisitamiinin. Porkkanakakussa oli täytynyt olla saksanpähkinää. Johtaja vei minut kotiin, kun kroppani valtasi kuolemanväsymys puolustushyökkäyksen jäljiltä. Kotona näin, kuinka kehoni oli tulipunaisten riuttojen peittämä. Kello käy, keikalle täytyisi pian mennä. Päässäni olevat kärpäs-aurinkolasit peittävät yhä turvonneet silmäni. Kuinka voin näyttäytyä tämän näköisenä?! Lisäksi illalla olisi J.Karjalaisen konsertti, jota olen odottanut monta viikkoa. Voi sentään. Aika ajoin terveyteni runtelee minut, enkä ymmärrä, mitä alistettavaa minussa vielä olisi.