| Kuuntelemme Rickie Lee Jonesia ja odotamme juna-asemalle lähtöä. Kappale on vaikuttava. Vastoin kertosäkeitä yleensä, tässä se onkin A-osaa ja bridgeä säyseämpi ja melodia kulkee matalalta. Tykkään tuollaisesta dramaturgiasta. Mainitsen siitä ääneen. Kompissa Peter Erskine ja Walter Becker. Pascal Nabet-Meyerin etukenossa kulkeva sähköpianolta soundaava sähköpiano. Rickien nasaalit osuvat sävelten ytimeen, mutta mukana myös hyvällä maulla laulettuja epävireisyyksiä. Itken vähän ja sinä et sano mitään. Olemme väsyneitä ja hieman krapulaisia. Saattelen sinut asemalle. Palaan kotiin. Muistelen sunnuntain keskustelua Harrin kanssa analogisesta ja digitaalisesta äänityksestä. Seison harmaalla alueella. Kuuntelen Janis Joplinia, James Tayloria, Coldplayta, Jackson Fivea, The Stylisticsia, Curtis Mayfieldia, Judy Garlandia, Billy Joelia, eikä niiden jälkeen ole mitään sanottavaa. |
