The Night They Drove Old Dixie Down 08/09 2005

The Night They Drove Old Dixie Down   08/09 2005

Hirmumyrsky Katrinan aiheuttamat tuhot tuovat eittämättä mieleen sloganin Don McLeanin American Pie -kappaleesta, jossa lauletaan "The Day the Music Died". New Orleans on ollut merkittävä kulttuurien kehto ja sulatusuuni rytmimusiikin kentällä. Swingin, bluesin, funkin, gospelin ja rock'n rollin jäljet alalajeineen johtavat kaikki syvään etelään, Mississippi deltan alueelle, jossa afrikkalainen ja länsimaalainen musiikkikulttuuri päätyivät varsinaiseen melting potiin tuottaen maailmalle lukemattomia musiikillisia aarteita. New Orleansista on ponnistanut valtava määrä muusikoita, mm. Louis Armstrong, Dr. John, Marsalis-veljekset Wynton ja Branford sekä Fats Domino, josta ehti jo lähteä liikkeelle villejä huhuja, kunnes mies tavoitettiin kotoaan kieltäytyneenä evakuointi-toimenpiteistä. Nyt hautajaissaaton peräkamarilla raikaava second-line kuuluu enää laahaavana tulvavirtana soisen suiston syntysijoilla. Musiiki ei tietenkään kuole. Kuka olisi kuitenkaan uskonut, että fyysinen lohko kulttuurihistoriaa pyyhkiytyy pois muutamassa tunnissa. Jälleenrakennus kestänee vuosia. Ihmisiä palaa hiljalleen takaisin tuhoutuneille kotisijoilleen jatkaakseen poispyyhkiytynyttä historiaansa. Kulttuuri on sitkeä kuin virus. Se jakaantuu, koteloituu, mukautuu ja lisääntyy. Jonkinlainen shokkitila kuitenkin jää, kun taidemuseoon tunkeudutaan ja karmit revitään öljykankaasta. Viimeisillä yhtyeeni keikoilla olemme soittaneet keväällä säveltämääni Voodoo-kappaletta. Sen viimeinen säkeistö kuuluu: "New Orleans, New Orleans. Sana sanasta ja teko teosta..". Kappaleen esittäminen tuntuisi tällä hetkellä makaaberilta. Oudon sävyn saa myös Willie Nelsonin City of New Orleans, jonka kertosäkeen viimeiset rivit humisevat deltalaisten telttamajoituksissa ja hätäkeskuksissa: And all the towns and people seem to fade into a bad dream and the steel rails still ain't heard the news. The conductor sings his song again, the passengers will please refrain this train's got the disappearing railroad blues.