Päälisäke 30/10 2005

Päälisäke   30/10 2005

Tiistain keikalla kokeilin headset mikkiä. Vähän niinkuin etukäteen pelkäsinkin, kapistus osoittautui käteväksi isopäisemmille laulajille. Koppavat, nasaalilla 'juttuhan on näin' -äänellä puhuvat poikamyyjät ehdottivat teipin käyttöä. Tarpeeni headsetille syntyi toiveesta saada mikrofoni, joka häiritsisi mahdollisimman vähän pianonsoittoa laulaessa. Jos keikan alussa täytyisi ryhtyä välineistön asentamiseen naamavärkkiin kiinni, tulisi lähinnä mieleen, että tavoitteesta on menty entistä kauemmaksi. Sellaiset systeemit päällähän sitä olisi vallan vapautunut ja tekniikaton tuntu -  Keikan jälkeen puhuimme suosikkisaxofonistini kanssa suhteellisen yhteneväiseen sävyyn eritoten näistä F-Musiikin myyjistä. (Heihin verrattuna esim. Levytukun myyjä oli ystävällisyydessään lähes epätodellinen. Harmi, ettei Levytukusta vain löytynyt tarvitsemiani laitteita.) Etenimme keikanjälkeisissä keskustelunaiheissa ihmisyyden syövereihin, haluihin ja pelkoihin. Kuulin saman, jo aiemmin kampaajan esittämän kysymyksen. Päädyin hiljaisena kuuntelemaan ystäväni viisaita ajatuksia ja pohdintojensa tuloksia. Jos minua on jollain siunattu, niin hienoilla ihmisillä ympärilläni. Oma ajatteluni on tahmeaa ja hidasta, ilmaisuni kömpelöä ja habitukseni epämääräinen sekoitus haurautta ja pohjalaista vankkuutta. Mutta ystäväni ovat fiksuja. Haluan siteerata jazzprofessorin kommenttia Jazzrytmit -lehdessä:rn rn"Suomessa on muutamia fantastisia huippusoittajia, esimerkkinä vaikkapa basisti Timo Hirvonen ja saksofonisti Joonatan Rautio. He ovat maailmanluokan soittajia, jotka eivät mielestäni saa tarpeeksi huomiota täällä. Jos vain saisivat hyvän mahdollisuuden, he pärjäisivät globaalissa kilpailussa loistavasti ja heistä vedettäisiin isot otsikot." Hedelmällinen keskustelumme muhi mielessäni vielä pitkään. Muistan yöllisen, kostean, ilman ja Rautatientorin värit, kun talsimme kaupungin halki kohti Kaisaniemeä.