Bob ja Joni 27/12 2005

Bob ja Joni   27/12 2005

Olen kuunnellut viime aikoina Dylania. Eilen tuli ajankohtaa täydentävän dokumentin ensimmäinen osa. Dylanin ansioita lyyrikkona tuskin voi kiistää. Sen sijaan lauluntekijänä hän on varsin köyhä. Väittämäni riippuu tietysti hieman näkökulmasta. Mikäli haetaan biisinikkaria, jonka kappaleet istuvat leirinuotion ääreen ja jonka melodiat on helppo oppia ulkoa, on hän "the man" ainakin osassa tuotantoaan. Jos sen sijaan ajatellaan lauluntekijää taideteoksen luojana, lyriikka-, harmonia- ja melodiakudoksen sommittelijana, jonka lauluntekijätraditiolle tyypillinen omakohtaisuus ja osallistuminen hunnuttavat kokonaisuuden, on aikalaiskollegansa Joni Mitchell siinä paljon hienostuneempi ja korkeatasoisempi. Hän on aina ollut myös säveltäjä. Vuonna 1977 ilmestyneellä 'Don Juan's Reckless Daughter' levyllään Mitchell kuljettaa lauluntekemistään aivan uudelle tasolle rakentaen pitkiä orkestraalisia (Paprika Plains) ja percussiivisia (The Tenth World) instrumentaaliosioita (Cotton Avenue). Hän laittaa unelmaryhmän (Airto Moreira, Manolo Badrena, Jaco Pastorius, Alejandro Acuña, Don Alias) soittamaan percussiotaustaa laulaen Chaka Khanin kanssa melodiaa sitä vasten (Dreamland). Vuonna 1975 ilmestyneellä 'The Hissing of Summer Lawns' levyllään featuroi Burundien rumpuryhmä (The Jungle Line) paljon ennen kuin kollegansa Paul Simon tai Peter Gabriel lähtivät hakemaan vaikutteita muista musiikkikulttuureista. Kitaristien peruskoulutukseen kuuluu selvittää Mitchellin erilaisten kitaraviritysten kirjo, ja hänen äänensä laajan resonoinnin saloja spekuloidaan hakien perusteita aina lapsuuden poliosta lähtien. Joni Mitchellin voidaan katsoa olevan merkittävä tekijä lauluntekemisen tradition kehittymisessä hänen liki 40-vuotisen uransa aikana.