Yksisarvinen 10/12 2005

Yksisarvinen   10/12 2005

Muutama viikko sitten pyörtyi neiti Aloe ikkunalaudalla ja kaatui lattialle. Gasellimainen habituksensa taipui, eikä palannut enää koskaan ennalleen. Ilkeä äitipuolensa ei stressinsä uuvuttamana jaksanut kuin nostaa sen pystyyn, mullatkin makasivat lattialla monta päivää. Aloe-parka on nyt katkennut kahtia. Sen tönköt puolikkaat jököttävät järkyttyneinä kuin mokoman emäntänsä keuhkot, jotka juuri luulivat pääseensä eroon pahasta nikotiinista. Ilkeä äitipuoli on herännyt stressihorroksestaan. "Kaktusmultaa", sanovat. "Liika ravinne tukahduttaa neitipolon". Hän ostaa 6 l Kekkilää. Hän tajuaa hivenen, mihin kiireensä suhteuttaa. Aamuneljältä vastaanotettu viesti, "kummityttö kuumeessa, tarvitsee haltijaa", laittaa kiertämään leluosastolla ja etsimään yksisarvista ponia. Tunnusmerkkeinä ihana, jopa sarvi kiiltelee. "Joulu on muutakin kuin bändipikkujoulujen järjestämistä", toivottavat lumiukot ilkeälle äitipuolelle näyteikkunan lasin läpi. Äitipuolen kassista pilkottaa sarvi.