Rakkauteni, Mozart 02/02 2006 |
| Blogitoverini kirjoitti minulle Mozartista ja Amadeus-leffasta. Kiireitteni takia en ole ehtinyt vastaamaan kirjeeseen, vaikka mieleni teki välittömästi suitsuttaa innostustani siitä, että joku toinenkin 9-vuotias sai elämänsä kolhun kyseisestä elokuvasta. Omalla kohdalllani tämä ei ollut pois Dingo-faniudesta, mutta tajusin ensimmäistä kertaa Mozartin musiikissa olevan jotain sellaista, joka puhutteli sydäntäni todella väkevästi. Leffan kävin katsomassa monta kertaa uudestaan. En tiedä kuinka paljon ohjaaja Milos Formanilla on asian kanssa tekemistä, mutta leffaan oli osattu valita aivan Mozartin musiikin ehdottomimpia helmiä. Serenadi puupuhaltimille saa minut aina kyyneliin, missä tahansa sitä kuulenkin. Tarkoitan erityisesti hidasta osaa, joka soi silloin, kun Constanze tuli salaa näyttämään Salierille miehensä teoksia, että tämä saisi töitä. D-mollikonsertto (pianolle) on varmaankin rakkain pianoteos. Soitin sen B-tutkinnossani Sibelius-Akatemiassa. Puhumattakaan Requiemista, joka on niin pelottava, säkenöivä, tuskaisa, suruisa, toiveikas, - - saa aina ihon kananlihalle. Monet sinfoniat ja ooppera-aariat, joita leffassa kuulee, ovat "hittejä", ja kieltämättä todella onnistuneita. Vaikka en aivan tarkalleen muista, kuinka paljon Mozartia olisin soittanut ennen Amadeus-elokuvaa, sysäsi se minut viimeistään tuolloin suureen rakastumiseen Mozartin musiikkia kohtaan. Tämä rakkaus ei ole koskaan loppunut. Piano-opettajani ovat olleet samaa mieltä kanssani siitä, että Mozartin soittaminen on minulle luontevaa. Ei ole ketään toista säveltäjää, joka toisi yhtä kotoisan ja puhuttelevan vaikutuksen. Viimeksi katsoin tv:stä ohjaajan leikkaaman 4-tuntisen version. Huomasin Tom Hulcen (Mozart) viehätysvoiman olevan tiessään ja typerän pelleilyn vain vievän roolia epäuskottavaan suuntaan. Kuolemansairaana ja vaikeuksiensa keskellä hän oli parhaimmillaan. F.Murray Abraham (Salieri) sen sijaan oli loistava. Kateus, uskonnon ja perhearvojen sekoittuminen unelmiin ja nöyryytykseen loihti ulos vakuuttavan ja uskottavan hahmon. Hän oli elokuvan todellinen tähti, ja rooli hänen seuraavansa heti Arpinaaman jälkeen. |