Tekstiviesti 18/08 2006

Tekstiviesti   18/08 2006

"Hi LUCKY GIRL u know what, MATHIAS the guy we suspect of your mobile, has stolen a couple of white lady 3days ago,police's runnin after him.He went away.Best wis" Eräänä iltana Beninissä, kun lähdimme koko väki seuraamaan illaksi voodoo-seremoniaa, varastettiin Annukan kännykkä hänen huoneestaan. Yövahti Abdullai löysi seuraavana aamuna jalanjäljet itäsiiven pylväässä, jota pitkin varas oli kulkenut. Papa oli sitä mieltä, että varkaan täytyi olla joku, joka tiesi, että talo olisi sinä iltana tyhjillään. Olimme sopineet seremoniaan menosta päivällä olkimajassa. Paikalla olivat ystävämme Victor, Moe, räppäri, joka olisi halunnut minun lähtevän kanssaan studioon pääkaupunkiin Cotonouhun seuraavana aamuna, "'couse he felt the good vibes with me", Mathias, paikallinen räätäli, jonka läsnäolosta Annukka ei pitänyt ensitutustumisesta lähtien, sekä pari äärimmäisen luotettavaa työntekijää, jotka tulivat töllistelemään Moeta, joka puhui hurjalla amerikanaksentilla ja oli "kuuliudessaan" sekä hätkähdyttävä, kiehtova, että huvittava. Moe oli varsin lahjakas, vaikka musiikkinsa ei ollutkaan mitään omaperäistä. Hän räppäsi hyvin, ja hänen levynsä pohjat oli tuotettu erittäin professionellisti. Ilmoitin kuitenkin, että voisin lähteä, mutta että halusin Victorin mukaani. Victorin läsnäolo kuulemma kuitenkin pilaisi hyvät vibat, eikä hän halunnut studioon ulkopuolisia. Keikka oli sitten sillä selvä. Tapasin Moen vielä myöhään samana iltana tullessamme takaisin voodoo-seremoniasta. Hän takertui minuun ja yritti vielä houkutella lähtemään seuraavana aamuna Cotonouhun. Ajatus kiehtoi, koska en ollut koskenut pianonkoskettimistoon herraties koska viimeksi. Lisäksi olen vähän sellainen, että laitan itseni mahdollisiin hankaluuksiin ja vaaratilanteisiinkin väliin aivan mielelläni, koska niistä selviämisestä saan hyvät kicksit. Mutta arvelin Moen polttavan varsin reippaasti ganjaa, jolloin studiotyöskentely tulisi olemaan pitkälti tyhjänpäiväistä hengailua, jollainen saa minut hermostuneeksi. Olisimme olleet yötä hänen tuttavansa luona, sillä pimeällä ajaminen takaisin Grand-Popoon olisi hengenvaarallista. Jo omalla autolla, saati sitten puskataksissa. Tämän takia epäröin lähtöä. Kutsuin Victoria paikalle, johon Moe vastasi: "Is he your fucking bodyguard or what". Tästä lähtien kutsuin Victoria fucking bodyguardikseni aina kun sattui oiva tilaisuus. Victoria kiehtoi kovasti sellainen kova jätkä kuin Moe. Opettelimme räppäämään kuin nuoret pojat. Olimme uskottavia ottamalla sanastoomme varsin monta fuck-sanaa. Tästä on videokin todisteena. En ole nähnyt kenelläkään samanlaisia turbohuulia kuin Moella. Harmi, ettei hänestä ole kuvaa. Mutta palatakseni tarinaan, hyvääyöstimme toiset ja palasimme Villa Karoon. Tilanne varkaudesta selvisi varsin nopeasti ja aiheutti lievää pelkoa. Ajatus huoneissa hiippailevasta vorosta ei tuonut kovinkaan turvallista yleistunnetta. Mihinkään toimenpiteisiin ei talon johtotasolla jostain syystä ryhdytty, mutta työntekijät ottivat tapauksen vakavasti. Spekulaatiot varkaan henkilöllisyydestä alkoivat. Moen epärehellisyyttä ei epäillyt kukaan, mutta hän oli tyyppinä niin ilmeinen, että katseet kohdistuivat enemmänkin Mathiakseen, jonka tunkeilevat kysymykset päiväohjelmastamme olivat aina tuntuneet epämieluisilta. Panimme merkille, ettemme törmänneet tapauksen jälkeen mieheen missään, vaikka aikaisemmin hän pistäytyi usein Villa Karossa mainostaakseen ompeluitaan ja hengaili djembetuntiemme aikaan lähettyvillä tehden olomme hermostuneeksi. Suureksi ihmetykseksemme hän ilmestyi meille järjestettyihin läksiäisbileisiin. Olin jo Papan kanssa tiskaamassa, mutta kuulin, että hän olisi ollut hyvin humalassa. Ei kai hän muutoin olisi tullutkaan. Edit: Puhuin aiheesta pitkän puhelun Victorin kanssa. Puhelun jälkeen lähdin Juttutupaan kuuntelemaan konserttia. Kukas muu käveli vastaani kuin Gildas, räätälin serkku. Olin nähnyt hänet viimeksi Beninissä 2kk sitten. Tiesin hänen olevan Suomessa, Salossa, mutta törmätä häneen Helsingissä oli silkka yllätys. Ei kai maailma ole koskaan suuri ollutkaan.