Lirilii ja liriloi, näin laulu hilpeänä soi! 04/12 2006

Lirilii ja liriloi, näin laulu hilpeänä soi!   04/12 2006

Laulutuvan päätösklubi jätti sanoinkuvaamattoman tunteen. Nukuin pitkään ja heräsin hymy vielä aamullakin korvissa. Aprikoimme Tuuren kanssa ennen keikkaa, mitenköhän mahtaa sujua, kun Joonatan, bändin vahva luottomies, keikkaileekin Jukkis Uotilan kanssa Japanissa, jättäen näin housebändin nelihenkiseksi. Lisäksi puolet kokoonpanosta oli tuuraajia: rummuissa Mikko Pöyhönen ja kitarassa Petri Krzywacki. Molemmat hoitivat kuitenkin tonttinsa niin hyvin, että kumpainenkin setti onnistui todella nostamaan fiilikset. Juttutuvan ulkopuolella kiemurteli jono tupakansavuiseen tupaan. Kun Dingoaika oli ohi, oli Heikki Salon luotsaama Miljoonasade yksi teininä eniten kuuntelemistani yhtyeistä. Tuleva konsertti laittoi kuuntelemaan läpi pitkästä aikaa levyt, joiden kappaleet kerran olivat minulle todella rakkaita. Voisi sanoa, että lauantai-iltana toteutui unelma vuosien takaa, kun sain soittaa ja laulaa niitä kappaleita samalla lavalla tekijänsä kanssa. Nostalgioinnista huolimatta, tai sen lisäksi, olimme kyllä koko yhtye varsin liikuttuneina monessa kohtaa konserttia. Salo on niin taitava biisinkirjoittaja ja erityisesti lyyrikko, että hänen tarinansa vaikuttivat kuhunkin meistä luoden salakavalia väristyksiä pitkin selkäpiitä. 'Liriliin' tarinointia kuunnellessa ja kompatessa tuntui, että päästiin juuri siihen ytimeen, mistä lauluntekemisessä parhaimmillaan on kysymys. Keskustelimme tästä vielä keikan jälkeenkin; kuinka laulaja-lauluntekijyydessä on kyse juuri henkilön, musiikin ja tarinoiden yhteisestä aaltopituudesta.  Laulutupa jatkuu (muodossa tai toisessa) ilmeisesti kesällä. Informoin osaltani jatkosta täällä. Kuvia klubi-illoista löytyy kuva-osiostasekä täältä. Kunnioittaen kiitän kaikkia vieraitamme sekä yleisöä, joka on ollut kuin suuri aurinko, paistaen suoraan sydämiimme.