| Olemme pitäneet nyt kahdet treenit Marittan Karvanoppa-bändin kanssa ensi viikon Tavastian keikkaa varten. Siinä vasta bändi, joka ei kaihda treenaamista. On tuntunut todella hienolta nähdä, kuinka motivoituneita kaikki ovat tekemään töitä ja uhraamaan aikaa lopputulokselle. Turhan usein treenaaminen hoituu vähimmällä mahdollisella ajankäytöllä, kun kaikilla soittajilla on miljoona rautaa tulessa ja lapsetkin pitäisi ehtiä hakea hoidosta. Mutta nyt olemme istuneet Kaisaniemen ikkunattomassa kellarikopissa melkein 10 tuntia, kehitelleet sovituksia, jakaneet riffejä ja vääntäneet kättä orkesterinjohtaja Tikan kanssa beniniläisestä taikakalusta (lupasin hankkia buldogin sen turvaksi). Kaksi solistivierasta, Mariska ja Sam Huber, ovat käyneet jo laulamassa omat versionsa. Treeneihin saapui viimein myös satavuotias, 500-kiloinen Maritta Kuula, joka kyllä pisti merkille hihittelyn ja hyväntuulisuuden. Jännitin etukäteen noin tasokkaan bändin taustapiruksi hyppäämistä. Mutta siinä kanttori-Gröhnin ja pyörivän Leslien välissä on ollut turvallista istua ja käydä klaviatuurillista yhteistyötä. Ensi keskiviikon konsertista tulee varmasti hieno. |
