Oodi flyygelille 16/11 2008 |
| Mieleni on niin huojentunut ja iloinen! Perjantain konsertti meni todella hyvin. Läpi konsertin pysyi rauha, jonka puitteissa tuntui pystyvänsä todella tekemään myös musiikkia. Ateneum-sali on akustiikaltaan ihana paikka. Laulajana ei voi ikinä väheksyä monitoroinnin merkitystä, ja tällä kerralla se oli täysin kohdallaan. Ja sitten: miten fantastista oli soittaa oikealla flyygelillä! Olen käynyt tänä syksynä pitkästä aikaa piano- ja laulutunneilla. Oli niin upeaa päästä todella kuuntelemaan pianon sointia ja tekemään sellaisia pianistisia asioita, joihin sähköpianon kaltaiset korvikkeet helposti lannistavat. Vaikka olemme soittaneet konsertin kappaleita useilla keikoilla, pidimme silti bändin kanssa treenit ja hioimme sovituksia ja yksityiskohtia. Kepa ja Pete lauloivat stemmoja, joita harjoittelimme vielä takahuoneessa ennen keikan alkua. Kuten Lauluntekijä-sarjan konsertit ovat olleet, oli tälläkin kertaa sali loppuunmyyty. Seuraavana päivänä soitin Maritta Kuulan kanssa Sellosalissa. Myös siellä oli flyygeli. On tämä yhtä juhlaa, kun saa peräkkäisillä keikoilla soittaa oikeaa soitinta. Kyseessä oli Rytminen rutistus -tapahtuma Espoossa. Olin ajatellut tulla suoraan keikan jälkeen kotiin. Mutta tunnelma oli niin mukava ja lavalla soitti hienoja artisteja, että jäinkin aivan loppuun asti. Ensi viikosta lähtien päivät täyttyvät viimeisten stemmojen äänityksestä, miksauksen viimeisistä viilauksista, ja sitten onkin jo masteroinnin aika. Tänään sessioimme levynkansien kimpussa, alkavat olla valmiit nekin. On tässä jännät paikat. |
Oodi flyygelille 16/11 2008
