Pupu rumpua löi 27/05 2009

Pupu rumpua löi   27/05 2009

Huomenna keskiviikkona on sitten soolokonsertti Aino Acktén huvilalla. Visiittini Suomessa alkoi niin vauhdikkaasti, että eipä tässä ole ehtinyt sen kummempia miettimään. Lauantain paneelikeskustelussa oli huojentavaa kuulla sellaisten ihmisten kommentteja (Leo Stranius ja Riina Simonen), jotka miettivät energiankulutustaan kokonaisvaltaisesti ja itsestäänselvänä osana ihmisen elintapoja. Vaikka tunnenkin tietysti paljon ekologista jalanjälkeään ajattelevia ihmisiä, näkyy ympärillä myös paljon piittaamattomuutta ja itsekästä omiin mukavuuksiin tuijottamista. Sellainen saa surulliseksi. Sitäpaitsi minusta luontoa kunnioittavat elintavat tuottavat hyvää mieltä vähän samaan tapaan kuin ystävällisyyden osoittaminen tuntuu myös itsestä mukavalta. Suosittelen. Keskustelun jälkeen treenasimme Karvanoppien kanssa seuraavan päivän keikkaa varten. Illalla kiiruhdin vielä juhlimaan suuren taiteilijan, Maria Kalaniemen, tohtorintutkintoa. Sitten sunnuntaina soi konsertti valloittavan Maritta Kuulan bändissä. Olipa hemmetin mukavaa soittaa pitkästä aikaa! Aurinko paistoi taivaan täydeltä eikä haitannut yhtään, että Pariisissa on kova helle käynnissä. Maanantaina oli sekä pianon että laulun tutkintolautakuntailua sekä aamulla säestyshommaa. Tänään kävin laulutunnilla ja sain taas hyvää motivaatiota omaan treenailuun. Sitten lounastin musiikkiopiston opettajien kanssa ennen rakkaan kummityttöni nimipäiväjuhlia. Duracel-pupu on rummuttanut niin lujaa, ettei nukkumisesta ole meinannut tulla mitään, vaikka koko ajan kehoa on painanut valtava väsymys. Iltapäivällä alkoivat silmät viimein pilkkiä ja rummutus hidastua. Jospa tänä yönä unihiekka tepsisi ja saisi huomenna laulunkin kulkemaan soivasti ja raikkaasti kalliin kansallissankarimme, Aino Acktén, kotitalossa. Nähdään siellä!