Kyydissä 28/06 2009

Kyydissä   28/06 2009

Pariisin saapui helle kutakuinkin samoihin aikoihin kuin Suomeenkin. Kesä on höllentänyt ajattelua ja päämäärällistä tekemistä. Semihaikein mielin olen kierrellyt viimeiset näkemättä jääneet museot ja must-see paikat. Toisaalta kaipaan kotia ja pianoani. Olen ollut poikkeuksellinen tuottelias tänä keväänä ja sormet syyhyävät päästä tekemään demoja uudesta tuotannosta. Kuitenkaan samaan aikaan en sitten millään haluaisi jättää Pariisia. Tämä on uskomattoman kaunis kaupunki. Ohjelmiin on kuulunut paljon tapaamisia ja bileitä. Olen tutustunut niin kivoihin ihmisiin, että jo pelkästään se on tuonut suurta henkistä pääomaa. Ystävyys on syventynyt myös moniin suomalaistaiteilijoihin, jotka asuvat täällä Citéssä. Huomenna tapaan erästä promoottoria ja keskustellaan, voisiko tänne tulla mahdollisesti myöhemmin konsertoimaan. Uutiset Michael Jacksonista luin heti torstaiyönä. Järkytys oli suunnaton. Tulen muistamaan sen kuin Dianan kuoleman vuonna 1997. Näin se vain elämä menee menojaan ja jättää kyydistä jos jättää.  Mistä lie johtuukaan, mutta Suomessa on aina kiire. Vaikka pitäisin lomaa, on takana aina joku tehokkuuden ajatus. Se lienee tuttu monelle freelance-muusikolle. Keikkakalenterissa onkin kaikenlaista puuhaa, sekä omia konserttejani, että projekteja muiden säveltämästä musiikista. Odotan kovasti sorvin ääreen pääsemistä ja sormet syyhyävät tietysti myös seuraavalle bändikeikallemme Libertéssä. Tähän asti tämä on ollut huippuvuosi.