Usko, toivo, rakkaus ja taide 28/10 2009

Usko, toivo, rakkaus ja taide   28/10 2009

Kävin katsomassa elokuvan Coco & Igor. Elokuvan alussa soi Stravinskyn huikaiseva baletti Kevätuhri, joka aikoinaan v. 1913 aiheutti valtavan kuohahduksen pariisilaisyleisössä. Kun baletin ensimmäinen osa alkoi elokuvassa soida ja fagotin sävelet ylistää luomakuntaa, alkoivat kyynelet tulvia poskilleni. Vettä myllyyn sinkosivat toisen osan rytmiset iskut ja tyttösten tanssi. Olen kuullut baletin kymmeniä kertoja, mutta sen vaikutus on yhä voimakas. Elokuva itsessäänkin oli ihan mainio. Kävellessäni kotiin tihkusateessa ajattelin, ettei mikään muu kuin taide ole tärkeää.  Sodan jaloissa, köyhinä, rakkaudettomina ja sairaina ihmiset ovat kyenneet luomaan käsittämättömän hienoa taidetta, joka on jäänyt elämään satoja vuosia heidän kuolemansa jälkeenkin. Taloudellisessa lamaannuksessa ja henkisessä tyhjiössä taide on se, mistä ihmiset hyvinvointia alkavat ammentaa. Oma kulttuuri ja muiden kulttuurit ovat ehtymätön ilon ja lohdun tuoja. Tapasin eilen kaupunginosani muusikoita. Meitä oli reilu kaksikymmentä henkilöä, kaikki musiikin ammattilaisia. Istuimme iltaa ja ideoimme, josko touhuta jotakin toistemme päänmenoksi. Tai sittenkin: hyvinvoinniksemme. Toivotan hyvää alkavaa marraskuuta.