Lumpeita 16/10 2012 |
| Miksaamme tulevaa englanninkielistä albumiani. Sehän äänitettiin viime keväänä hyvissä ajoin ennen Pajun syntymää. Muutoin elämä on kulkenut tiiviisti tyttäremme ympärillä, minkä vuoksi tuntuukin omituiselta sukkuloida taas musiikin ja työnteon maailmassa. Aikaisemman levyprojektini ovat olleet niin kokonaisvaltaisia rupeamia, että tälläinen arjen ohessa työskentely suoraan sanottuna hirvittää. Olen pohtinut, haittaako se keskittymistä vai tuoko se lisää tilaa intuition äänelle. Kokemus on joka tapauksessa kaukana siitä kontrollihirviöstä, joka olen aikaisempia levyjä työstäessä ollut. Erilaista aikaisempaan verrattuna on myös verkkainen tahti. Levy julkaistaan todennäköisesti ensi keväänä, mikä sekin on vain epämääräistä luonnostelua. Kiirettä ei ole, mikä puolestaan viehättää tässä projektissa erityisesti. Aikaisemmat levytykset ovat olleet jo fyysisesti niin raskaita rupeamia, että halusin kerrankin kokea levyttämisen niin, että aikaa on riittävästi eikä mikään deadline paina päälle. Tällä levyllä ei ole edes työnimeä. Aika ajoin pyörittelen mielessäni otsikoita Lullaby, September, Over Here ja Voice Mail. Näiden lisäksi mukana pyörii lukuisia muita nimiehdotuksia. Ehdotuksia otetaan mielihyvin vastaan. Mikä tahansa työnimi olisi joka tapauksessa parempi kuin "enkkulevy". Mitäs muuta sitten? No. Paju on kertakaikkiaan hurmaava tapaus. Nauravainen, sosiaalinen, nätti kuin mikä ja ilmeisen tyytyväinen tyyppi. Se on oikeastaan ihme, sillä kasvu ja kehitys on niin nopeaa, etten käsitä, miten sellainen ei aiheuta sen suurempia kipuja tai kolotuksia. Yhtä kaikki, väsymys painaa silti. Yllättäen sitä kyllä myös tottuu tähän pihalla olevaan tilaan. Kun yöheräämisiä on takana jo puolisen vuotta alkaa sumuisuus olla normaali olotila. Tätä kaikkea pääsemme hämmentämään loppuvuodeksi Pariisiin, jonne suuntaamme marraskuussa koko perheen voimin. Menemme samaan paikkaan, jossa vietin 4 kk reilut kolme vuotta sitten kirjoitellen lauluja Stadion-albumille. Odotan Pariisia innosta halkeamaisillani. Odotan sen jouluvaloja, Eiffelin silhuettia, loputtomia kävelyretkiä, sen tuoksua ja ylitsevuotavaa estetiikkaa. Suomeen palaamme juuri ennen kuin vuosi vaihtuu. Eilen illalla päätimme mennä ensimmäisenä katsomaan Monet'n Lumpeita. |