Matsku käsissä 19/09 2004

Matsku käsissä   19/09 2004

Perjantaina hain Suomenlinnan lautalta levynkansimatskun. Olin hermostunut ja sydämeni pomppi niin, että jouduin ottamaan betasalpaajaa. Lauttalaiturilla tapasin kontrabassoaan kantavan Pekka Lehden. Huolettomasti hän toivotti hankkeelle menestystä. Joillekin tämä kaikki on tuttua rutiinia ja selvää pässinlihaa. Väitän joka tapauksessa, että hysteriaa kavahtavana tämä kokemus stressioireineen ei ole eksotiikan hakua, eikä tunteenomaisuuteni tuotosta. Kaikkihan me reagoimme vastaaviin kokemuksiin jollain niistä muutamista defenssimekanismeista, minä tällä tavoin. Mikään ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että takana on valtaisa työmäärä. Sen sisältämät vaiheet ovat laajalta kirjolta; sisältöä, pieniä yksityiskohtia, henkilökemioita, tilanteen hallintaa, konkretiaa, suuria linjoja, aikatauluja, luovuudessa piehtarointia, kaavakkeiden täyttöä, organisointia, studioaikoja, sovitusten kirjoittamista, monitorin tuijottamista, elämyksellistä demojen kuuntelua, editointia, timen ja vireen tarkkailua, lukuisia iltoja, jolloin lähden studiosta vannoen mielessäni, etten ikinä enää tee levyä. Nyt kaikki, niin masteroitu audio kuin levyn visuaalinen osio, ovat kirjekuoressa valkoisen hyllyni keskimmäisellä tasolla. Maanantaina vien sen painoon. Takana ovat eiliset bileet, jossa juhlin levyä ja kolmekymppisiä. Paikalla paljon ihania ystäviäni. Viikko sitten blondiinnuin. Kuuntelen Mozartin F-duuri oboekvartettoa K370.