Yöllinen välikohtaus 11/10 2004 |
| Viime yö oli tuskallinen. Voin pahoin ja hourin sekavia. Jossakin vaiheessa muistan tuulettaneeni päätäni ulos ikkunasta, että oloni kohenisi. Tuuli oli kova, se jäi mieleen. Aamulla en olisi millään jaksanut herätä. Mutta kun nyt tässä vihdoinkin istua huohotan kuin remontin jäljiltä, mietin, että olikose tänään kun niitä kelloja siirrettiin. Kaikessa tarkkuudessani ja pinttymyksissäni tämä sekavuus on hellyttävää. Olen kuullut yökäyttäytymiseni olevan eläväistä sorttia. Exäni kanssa jaksoi ikuisesti naurattaa eräs yöllinen välikohtaus, kun nousin istumaan selittäen suulaasti jollakin käsittämättömällä siansaksalla. Kärsivällinen avomieheni kuunteli hymyillen. Lopulta olin todennut, että 'eihän tästä saa mitään selvää', paiskannut pääni tyynyyn ja jatkanut unia. |