Bach 10/10 2004

Bach   10/10 2004

Kuuntelen Bachin Das Wohltemperierte Klavieria. Richterin soittamana. En ole kuunnellut aikoihin klassista musiikkia. Tarve sille heräsi, kun julkaisin oman levyni, joka kuulostaa tällä hetkellä lähinnä rasittavalta. Sitä vain on turha itkeä kenellekään, koska tuntemukset näyttävät olevan sellaista herkän mielen löpinää, joka on aivan ilmeistä tälläisen prosessin jälkeistä mielenliikettä. Se kuuluu asiaan. Sen sijaan voi keskittyä Bachiin. Samalla muistella aikaa, jolloin soitin enemmän klassista pianoa. Muistissa on säilynyt jokainen hetki ja vuosiluku, jolloin minkäkin preludin ja fuugan soitin. Richter saa Bachin kuulostamaan ylimaalliselta. Kristallinkirkasta sulokkuutta, ja sitä jylinää, kun puhutaan Asioista. Ja niiden väliltä kaikki. Oikeastaan ei tee mieli käyttää metaforia, tämä on vain Puhdasta Musiikkia. Richterin tempot tuntuvat kaikki oikeilta ja Das Wohltemperierte Klavier yhdeltä teossarjalta, ei 48:lta preludilta ja fuugalta. Tämä musiikki vie ja kuulijansa vikisee.