Kultaiset valovuodet 04/01 2005 |
| Olikohan viisasta istahtaa tähän koneen äärelle triplaespresso mukissa? Huono ajankäytöllinen suunnittelukykyni ei pettänyt taaskaan, kun aamukuuteen kirjoitin kahdesta biisistä deadline-nuotteja. Parin nukutun tunnin jälkeen printtasin laput ja menin postiin. Nyt olisi päiväunien paikka. Olin eilen ensimmäistä kertaa studiossa levytyksen jälkeen. Studiotyöskentely on aina hidasta, oli kyseessä minkälainen proseduuri tahansa. Sain aloitettua lappujen kirjoittamisen vasta 23 aikoihin illalla. Elämä tuntuu välillä niin raskaalta vastoinkäymisineen, ettei eteenpäin mene kuin menemisen pakosta. Voimia jaksamiseen saa hakea. Fyysisistä voimista on tietenkin turha puhua nyt, kun lihastyöllä saa juuri silmiään pidettyä auki. Homo sapiens on siitä veijarimainen olio, että niin paljon tuhoa ja mielipahaa kuin se saakin aikaan, on se samaa lajia niiden kanssa, jotka myös auttavat jaksamaan. Eräs veijari se bloggaa palkallista työaikaa, mutta saa samanaikaisesti toisella puolella maata pilkkivän sisarensa terästämään muistojen suloisia karkeloita. Ja eikun runoksi. |
Kultaiset valovuodet 04/01 2005
