Something The Boy Said 02/01 2005 |
| Katsoin viime yönä videon Stingin 'Ten Summoner's Tales'. Välillä tuppaa unohtumaan, kuinka loistava muusikko ja lauluntekijä Sting on. Muistui mieleen hänen keikkansa viime kesänä Roomassa. Ilta oli niin upea, että se sai unohtamaan kokemani mielipahan siitä, etten ehtinytkään päivällä Dominic Millerin mestarikurssille. Olin nähnyt saman konsertin aikaisemmin Hgissä huhtikuussa. Se keikkahan oli kiertueen ensimmäinen. Meininki oli tuolloin vasta hakusessa, eikä Areena ollut tilana kauhean inspiroiva jokerinaaman pällistellessä lavan ylävasemmalla. Välttelimme väentungosta ja istuimme taaimmaisilla penkeillä kaimani Malmivaaran kanssa, joka oli 7 kk:lla raskaana. Niinpä bändin hiottua settiään 1,5 kk ja esiintyessään nyt Circo Massimolla Italiassa, jonka maakunnassa sijaitsee yksi Stingin lempikartanoista, olivat puitteet edulliset hekumalliselle konsertille. Sting oli minulle suuri vaikuttaja jo nuoresta tytöstä lähtien. Ten Summoner's Tales -kiertueella -93 näin konsertin Udinessa rasittavan italialaisporukan kanssa, sekä myöhemmin Turun Elysee-hallissa ja Hgissä. Kirjoitin muutama pvä sitten tietääkseni ensimmäisen runoni. Sen nimi oli Sadomasokisti. Runo oli huono ja seuraavana päivänä vielä huonompi. Sitä seuraavana päivänä se oli hellyttävä. En ryhtynyt kirjoittamaan sitä runona, vaan merkitsin ylös Saariahon oopperan myötä pintaan nousseita ajatuksia. Lopputulos näyttikin runolta. Äkillinen uuden vuoden aaton kuumeilu on talttunut, ja tänään jo laulelin Hendrixin 'Hey Joe'ta a cappellana. Liki 10 v. on haaveenani ollut laulaa 'Freedom' bändin säestyksellä. Listaan voisi lisätä Hendrixin hienot balladit sekä 'Burning of the Midnight Lamp'in värisyttävältä 'Electric Ladyland'ilta. Olen tehnyt uuden vuoden lupauksia, mutta yleensä ne pitävät parhaiten, jos pidän ne omana tietonani. Pyrin lupauksillani eettisempään toimintaan sekä ammitilliseen kehitykseen. |