Korpea kuunnellessa 11/02 2005

Korpea kuunnellessa   11/02 2005

Seuraava bändikeikka on 11.5. Juttutuvassa. Kuvia-sivu on vähän retuperällä, ja otos Treen Clash-keikan kuvia odottaa edelleen pääsyä näille kotisivuille. Ovea keskittymiseni portilla kolkuttavat liian monet asiat, eikä luovaan kirjoittamiseen tunnu ohjautuvan riittävästi aikaa. Mietin kyllä paljon kaikenlaista. Olimme kuuntelemassa HKO:n vesikonserttia muutama viikko sitten. Konsertin jälkeen istuin hetkisen iltaa Finlandia-talon lämpiössä pingviini-ystäväni kanssa. Hän oli saanut kuulla entisistä elämistään. Olikohan siis tämä ilta, joka sysäsi mieleeni muistikuvia lapsuuteni mystiikanhakuisuudesta. Luin tuolloin kirjaa nimeltä "Toinen todellisuus", vaeltelin metsässä ja leikin kivien ja pensaiden kanssa, myöhemmin kirjoitin tutkielman Tutankhamonin haudan kirouksesta, kiinnostuin meren pohjassa lepäävästä Titanicista, otimme ystäväni kanssa yhteyttä kuolleisiin spiritismin keinoin. Muistan tyhjästä ilmestyneet kirjaimet, jotka muodostivat sanan amitismi. Lukion äidinkielentunnilla tuli kirjoittaa jostakin ismistä, ja kirjoitin "twinpeaksismista". Mediavillitykseen päässeen sarjan itsestäänselvä suhtautuminen yliluonnolliseen kosketti mystiikanhakuisuuttani, kirjoitin laulunkin nimeltään 'Kuka Lauran murhasi'. Kaikenlaista olen siis miettinyt. Väliin ajattelen, josko jokin ajatuksista olisi kirjallisenkin maininnan arvoinen. Totean kuitenkin lähes aina, ettei kyseinen asia kiinnosta yhtään ketään. Välillä poikki&pinoon -mentaliteetti on hyväksi, mutta tuollainen ajattelumalli nyt ei kauhean pitkälle kanna. Kaikkihan tietävät, ettei mikään ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito, eikä sekään ole kauhean tärkeää ja blaa blaa. Sain kuitenkin sähköpostiini kauniin kohteliaisuuden sekä vaivihkaisen kehoituksen kirjoittaa useammin (kiitos). Kirjoittaja ei tainnut arvata, mitä muisteloiden patoa tuli raottaneeksi. Sittemmin on tainnut hiipua jopa jumalausko, vaikka lakeuksilla ei Herraa tavattu epäällä. Joku päivä olen vanha nainen. Viisaus on tehnyt minut nöyräksi ja käsitän, miksi taiteilijat ovat väärinymmärrettyjä. Astun kirkkoon mieli tyynnä. En kuvittele kaikkien kääntyvän penkeissään ja supisevan toisilleen "tuolta se pakana tulee". Kuuntelen Sanaa eikä minua häiritse laahaava veisu. Kotona kirkkokaffien jälkeen istahdan portaille ja luon katseeni korpeen kuullakseni paremmin.