Hiihdin keikalle 18/03 2005

Hiihdin keikalle   18/03 2005

Särpiessäni keittoa työpaikkani tupakkinurkkauksessa soitti rakas ystäväni Raitis ja kertoi kuulumisiaan raskautensa viimeisiltä viikoilta. Kun palajan Hkiin, ovat peräti kaksi ystävääni vaihtaneet titteliään 'äidiksi'. Saariselällä reippaat ulkoilupäivät ovat saaneet aikaan sen, että nukun kuin tukki ja näen värikkäitä unia. Vaikka herään aamulla levänneenä, on olo kuin rankan työsavotan jälkeen. Ulkoilma tekee hyvää. Enpä ole muuten aikaisemmin hiihtänyt keikkapaikalle. Naurattaa, kun kuvittelen näkyä, jossa lasken kaulaliina lepattaen Porthaninkatua alas, pipo otsalla, mikki ja piuha selkärepussa. Ihmettelen kuitenkin, kuinka täällä luonnon sylissä ei ole järjestettyä kierrätystä. Paheksuntaani herättää myös moottorikelkkailu, jota kokeilin, kun tuli tilaisuus. Voin kuvitella sen olevan kätevä kulkuväline, mutta saastuttajana varmasti autoakin pahempi. Ainakaan en huomannut sen kummempia katalysaattoreita. Bensakatku ja melusaaste ovat järkyttäviä, mutta kovasti kelkkailu- safareita mainostetaan.  Pari kertaa sopalla käydessäni ovat tarjoilijat kysyneet, aionko soittaa jotakin. Ensin luulin heidän tarkoittavan "et kai vain aio taas soittaa", mutta kyse olikin toiveesta, että soittaisin. Toinen heistä kyseli erään kappaleeni sanoituksesta, kun oli lueskellut levynkanteni tekstejä. Se tuntui mukavalta. Olisi kauheaa soittaa, jos henkilökunta näyttäisi kärsivän siitä. Eilen joku asiakkaista lähetti nuottitelineelle 2. tippiä. :) Ravintolassa istui myös toimittaja Jaakko Tahkolahti, joka oli mukava tuttavuus. Nyt istun kotona. Sytytin tulen takkaan ja nautin lasin punaviiniä ennen kuin lähden hiihtämään takaisin keikkapaikalle.