Kuka pelkää Saariselkää 15/03 2005 |
| Tavoilleni uskollisena ei täältä ole toki puuttunut säätämistä. Kylläpä aikaan saapuivat Tuijan ja Juskan yhteydenotot! Hetken jo säikähdimme eilen lähteneen Joonas-vieraani kanssa joutuneemme tahattomasti keskelle ihmissuhde-draamaa, mutta nyt olen asettunut neljänteen yöpaikkaani. Asunnossa ei ole poreammetta eikä designattua betonipöytää, mutta on omani seuraavan viikon. Lisäksi asuntoon kuuluu kaupanpäälliseksi aivan erityistä luksusta: rinteeltä lähtee suksilatu, jota pitkin voin lasketella aivan asuntoni pihaan. Voi kuinka kivaa oli tervehtää hiihtäjiä, joille latuja laskeva slalom-harrastaja oli erikoinen huvin aihe! Rinnettä laskiessani kuulostelin ajatuksiani. Muista en voi sanoa, ja ihmiset toki ovat erilaisia. Minä voin kaikkein parhaiten ollessani aivan yksin. Pysyäkseen luovana ei voi elää liian kauaa lasikaappielämää, mutta luonto on yleensä hoitanut homman itsestään. Luonto hoiti myös invaliditeetin kaataessaan minut ensin alaselälleni ja myöhemmin yläselälleni. Ensin ajattelin, että niksahti sitten tasapuolisesti. Osoittautui, ettei logiikkani toteutunut. Taidan mennä Selkä-Niilan vastaanotolle. Olen pitänyt toistaiseksi vain yhden vapaaillan. Keikat ovat kaikki erilaisia ja muotoutuneet pitkälti asiakkaiden mukaan. Olen soittanut kaikenlaista 'Stairway to Heavenistä' 'Mörri Möykkyyn'. Nyt on taas mentävä soittamaan. Antaapa mennä aivan omasta päästä. |