New Orleans 26/04 2005

New Orleans   26/04 2005

Toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja tatuoin pianonkoskettimet peukaloni ympärille. Kuinka se onkaan kaunis! Samalla siistittiin vanhaa nilkkatatuointia. Sen jälkeen on kuulemma tekniikka muuttunut paljon. Nykyään väri vain 2mm:n syvyyteen, ettei sekoitu rasvakudokseen. Työn teki fiksu ja taitava ikäiseni mies, joka siinä kolmituntisen hujahtaessa laajensi maailmankuvaani ja purki ennakkoluulojanikin kertomalla MC Cannonballin toiminnasta. Hetken aikaa jo luulin, että tässä keskustellaan nyt saxofonistista. Kyselin Cannonballien mielipidettä ekologiasta. Hän taas tiedusteli, mitä pianisti soittaa, jos ei varsinaisesti klassista musiikkia. Meillä oli yhteinen tuttavakin. Hän naureskeli kysymykselleni, että vieläkö nykyäänkin sitä vaseliinia. Kuulemma on käytäntö viidessätoista vuodessa muuttunut tatuointien jälkihoidonkin suhteen. Eilen tein mollibluesin työnimeltään 'Voodoo'. Tuskin maltan odottaa päästä kokeilemaan sitä bändin kanssa. Tiedättekö muuten, mistä komppinimitys 'second-line' tulee? Tämä on hauska tieto. Nimittäin hautajaisissa etulinjassa olivat tietenkin surevat omaiset. Sekundäärisemmässä, toisessa, linjassa marssi töttöröötä tuuttaava torvisektio, joka saatteli vainajaa hautaan rehvakkaan valituksen äänivyöryllä. Kuunnelkaapa vain The Metersin Ziggy Modelisten komppia: eikö vain groovaa eteläinen second-line rumpusetissä.