Pimeässä soittaa paremmin 28/05 2005

Pimeässä soittaa paremmin   28/05 2005

Onkohan missään muussa kuin muusikon ammatissa yhtä paljon vastaavaa höpönlöpöä siitä, että ammattitaito tappaa luovuuden? Että pitäisi vetää fiilispohjalta? Ja sitä kitinää aiheesta "mitään ei ole tapahtunut musiikissa sitten 70-luvun". Oli kuulemma parempi meininki, kun bändi soitti kanaverkon takana. No niin. Fiilispohjalta soittaminen kuuluu kyllä mielestäni osaksi ammattitaitoa. Mutta vaikea on ymmärtää, miksi ammattitaito rajoittaisi vapaata ilmaisua. Ei tulisi mieleen sanoa arkkitehdille, että "paremmin piirrät, kun sammutetaan valot". Itseasiassa minä soitan paremmin pimeässä, ellen soita nuoteista. Sankarisäveltäjä Honkanen (here you go, my love. Sekä onnea finaaliin pääsystä!) uhkasi keskustella seuraavaksi kanssani improvisaatiosta. Keskustelu odottaa hetkeään, mutta hieman hän sitä jo ehti viritellä tulkinnallaan, että jos ei tunne historiaa eikä teoreettisia käsitteitä, niin voi olla luova ja "keksiä" kaikenlaista, vaikka kysymys on vain pohjimmiltaan siitä, että antaa olemassaoleville asioille omaperäisiä nimiä. Sivusimme aihetta useaan otteeseen myös Pariisissa. Keskustelu siitä on antoisaa taiteilijoiden kesken, joskaan en koe suurta halukkuutta esim. perustella jollekulle uudestaan ja uudestaan sitä, miksi kulttuuri ja koulutus ovat tärkeitä. Laitan siis tässä alulle vain ankean murinan ja vetäydyn takaisin menninkäiskolooni. Maanviljelijän tyttärenä minulla ei ole pelkoa elitistin leimasta. Manuel kirjoitti, josko tekisin lyriikkaa englanninkielellä. Liekö kehotus promieheltä niin väkevä, että pian huomasin pakertavani toisen A-osan viimeisen lainin kanssa. Biisistä tuli seesteinen ja niukka. Sellainen, jossa voi pianistiseerata vähäeleisesti. Viime aikoina syntyneet biisit ovat olleet kaikki menobiisejä, ja olen alkanut kaivata rauhallisempaa nyanssia. Uuden biisin nimi on 'Good Girl'. Se voisi kertoa vaikkapa minusta? Olenhan kaikesta huolimatta sellainen. Laulan biisin varmaankin parin viikon päästä u-Song klubilla.