Klubin avaus takana 08/01 2006

Klubin avaus takana   08/01 2006

Jussia kompatessa huomasi, mitä on esiintyä ja toimia solistina. Miten kokonaisvaltaista keskittymistä tarvitsee ottaa yleisö haltuun, kommunikoida samanaikaisesti muiden soittajien kanssa, yrittää muistaa missä mennään, silti irtautua kontekstista ja heittäytyä vailla uskallusta. Jussi oli ekstaattinen lavapersoona ja puri kyllä väkeen. Rami soitteli päivällä ja kysyi mielipidettäni keikasta. Oikeastaan kävi aika harvinaisella tavalla, kun keikan kaksi ensimmäistä biisiä (Mitchellin 'Strange Boy' ja Dylanin 'Sugar Baby'), jotka yleensä menevät soundien ja balanssin hakemiseen, loksahtivatkin paikoilleen paremmin kuin olisin ikinä voinut kuvitella. Strange Boyta oli ihana soittaa ja laulaa! Muistan tunteen, kun jo alkumetreillä tajusin soiton kuulostavan ja tuntuvan aivan mahtavalta. Sellaiset hetket ovat jakamisen kokemuksia ja harvinaisia lajissaan. Ne ovat helmiä. Hearthillin setissä oli draivia ja rokkia. Sellaista on todella kiva soittaa. Rami harmitteli puhelimessa muutamaa mokaa. Tiedän kyllä sellaisten olevan itselle kiviä kengässä. Kokonaisuuden kannalta niillä ei ole mitään merkitystä, eikä niitä aina huomaa edes kanssasoittajat. Sen tietää kukin muusikko. Siitä huolimatta niitä vatvoo ja harmittelee, koska tietää niiden olevan typeriä ja turhia - varsinkin kun ne usein pompahtavat "varmoissa paikoissa". Minä sen sijaan ihailin sitä ammattitaitoa ja reaktionopeutta, jolla kukin bändissä reagoi tilanteisiin. Koskaan ei voi muistaa liiaksi kuuntelun tärkeyttä musiikissa. Sitäpaitsi: katseenvaihdot lavalla huokuvat tyytyväisyyttä, kun kaikki sujuu hyvin. Mutta kun joku erehtyy tai ottaa tietoisen riskin, josta selviydytään maaliin yhtäaikaa, ovat silmät entistä säihkyvämpiä ja yhteenkuuluvaisuuden tunne jälleen suurempi.