Soittamisesta 13/01 2006

Soittamisesta   13/01 2006

Solistina toimiminen vaatii hieman erilaista ammattitaitoa kuin taustajoukoissa soittaminen. Joskus tuskailen sitä, että olen pianistina niin sidottu soittimeni taakse. Välillä on esiintymisiä, joissa laulan kasvot sivuttain yleisöön. Pahimmissa tapauksissa jopa selkä yleisöä vasten. Sydänmäkeä säestäessä oli hienoa seurata solistin työtä läheltä mutta sivusta. Tuntui mukavalta katsella tuttua puuhaa eri roolin takaa. Jussi tuskaili soundcheckin jälkeen sitä, että joutuu olemaan selin bändiin. Sain hieman perspektiiviä ajatuksilleni. Tajusin, että oikeastaan se, että olen bändissä myös pianisti, antaa esiintymiselleni paljon enemmän työkaluja, kuin jos pitelisin pelkkää mikrofonia. Kun käsissäni on oma soitin, olen "rungossa" kiinni koko ajan. Pianolla hallitsee yhtäaikaa harmonian, rytmiikan ja vastamelodiat. Ehkä olen kehittänyt lauluakin "osaksi bändisoittoa" juuri siksi, että olen itse soittaja. Muistan myös biisit paremmin, kun sormet ovat koskettimilla. Viime Laulutuvassa meinasin unohtaa sanat, kun eturivissä älämölösi ukkeli. Jouduin pitämään kunnon puhuttelun siitä, kuinka konsertissa käyttäydytään. Ilmeisesti muu yleisö oli bändin kanssa samaa mieltä. Saarna toi raikuvat aplodit ja bändiltä kiitokset.