Purevassa talvi-illassa 17/01 2006

Purevassa talvi-illassa   17/01 2006

Kello on puoli neljä aamulla ja ompelen laukkuja vanhasta saunatakistani. Naurattaa, kuinka tietoinen olen siitä, miten paljon isä arvostaa tälläistä uusiokäyttöä. Pakkanen on tuonut mieleen viime kevään pianistina Saariselällä. Kuten silloin, kuuntelen nytkin Don McLeania. Muistan kävelleeni asunnolta ravintolaa kohti illan keikalle. Lumessa makasi selällään joukko japanilaisia tuijottaen revontulia taivaalla. Purevassa talvi-illassa maistelin mielessäni päivällä saamaani sähköpostia. "This world was never meant for one as beautiful as you" oli kauneinta, mitä kukaan oli minulle koskaan sanonut. Kappale vaihtuu ja 'Vincent' alkaa soida. Sitaatti on pateettisuudessaankin edelleen koskettava. Seuraava päivä. Kappale on Billy Joelin 'Vienna'. Bjuutiful, bjuutiful! Laulutupa-klubi on innoittanut löytämään uudestaan lauluntekijöitä, joita en ole taas aikoihin kuunnellut. Aina tuppaa unohtumaan myös se, kuinka paljon pidän Stingin lauluntekijyydestä, joka hakee ja kokeilee alati uutta. Asia, jota todennäköisesti en anna itselleni ikinä anteeksi, oli Stingin luottokitaristin, Dominic Millerin, mestarikurssin missaaminen Roomassa 2004. Syy siihen oli helteiden pehmentämät aivoni. "You're so ahead of yourself that you forgot what you need..."