Keskiviikon kauhunhetket 24/09 2008

Keskiviikon kauhunhetket   24/09 2008

Olemme viettäneet studiossa päiviä aina sunnuntaista asti. Tällä hetkellä kappaleita on saatu purkkiin seitsemän. Olemme hyvässä aikataulussa, vaikka työtahti on ollut leppoisa ja olemme onnistuneet välttämään puskemista. Sessioimme nyt siis lauluja, joiden jälkeen kaiken äänimateriaalin pitäisi sitten olla purkissa. Vaikka kaikki on sujunut tosi mukavasti, olen kulkenut vähän jäljessä ja tehnyt töitä ilman sen suurempia tunteenpurkauksia. Vasta tänään, Mä tiedän -biisiä laulaessani, tuli sellainen tuntu, että tästähän tulee hieno levy.  Teimme lyhyen päivän, sillä suunnitellut kaksi biisiä menivät purkkiin nopeasti. Ehdin jumppaan ja sain vetristeltyä lihaksia mukavasti. Oli niin kaunis ilma, että lähdin illalla vielä lenkille. Tästä lenkkeilystä on salakavalasti muodostunut pienehkö addiktio, enkä tiedä, onko riippuvuussuhde vahvempi raittiiseen ilmaan, luontoon vaiko endorfiineihin. Tein hyvän loppuspurtin juostessa vielä portaat ylös. Kotona katsahdin peiliin. Näin, kuinka kaulallani hiipi valtavan kokoinen hämähäkki. Taivas, kuinka säikähdin. Huitaistuani ensireaktiona pitkäkoiven pois, tajusin, ettei oloni ole mukava, mikäli kotiimme asuttautuu moisia kotitonttuja. Löysin hämyilijän lymyilemästä sohvatyynyn alta, ja kuljetin kauniilla pedillä vierailijan ulos. Näitä tuttavuuksia on tullut lenkkipolulla vastaan enemmänkin: toissapäivänä törmäsin kettu-repolaiseen, jonka kanssa katselimme toisiamme metrin etäisyydeltä pitkän aikaa. Ensimmäisenä kyllästyin minä ja jatkoin matkaani. Ilmeisen vaikealta tuntuu kirjoittaa kuluvasta sessiosta. Huomenna on tarkoitus äänittää kappaleet Toinen ja Lauluja sydämistä. Molemmissa on sen verran vaatelias tunnelma, että huomaan tietynlaisen sisäänpäin kääntymisen jo alkaneen. Se on ihan hyvä merkki. Jos tunne jatkuu, on huomenna helppo keskittyä.