Niin tuli uni 29/06 2010

Niin tuli uni   29/06 2010

Kesti hetken aikaa ennen kuin opin nauttimaan lomasta. Kävi juuri kuten olin ennustanutkin: ensimmäiset "valkoisen kalenterin päivät" olivat yhtä järkytystä ja elämän merkityksen etsiskelyä. Tovin ihmeteltyäni otin esille Mozartin ja Beethovenin sonaatit. Soittelin Chopinin etydiä ja kuuntelin pianon ääntä. Päätin ulostautua kammiostani. Lähdin baareihin ja sen sellaisiin illanviettoihin. Viimeisen vuoden aikana olin ollut myöhään ulkona vain omilla keikoillani, ja aina oli harmittanut, jos seuraava työpäivä oli kärsinyt edellisillan vietoista. Nyt sai valvoa: oli loma ja ne kesäyöt. Sitten kävin kehonhuoltajalla, luottointiaanillani, jonka päivittelyt saivat minutkin vakuuttuneeksi siitä, että hengenahdistukselle ja keuhkokrampeille oli fyysiset syynsä. Hän sanoi, että käsittelyn jälkeen saattaisi muutaman päivän väsyttää. Ja minähän nukuin. Nukuin kuin en olisi ikinä nukkunut. Silkasta väsymyksestä ja silkasta nukkumisen ilosta. Verhottomasta ikkunasta tulvivan valonkajon ja linnunlaulun säestyksellä. Eipä ollut aikoihin näin nukuttanut (ja sehän on aivan eri asia kuin väsymys). Kiitän kohteliaasti kaikkia minua kovasti sykähdyttäneitä kommentteja vieraskirjassa. Kiitos kun laitatte terveisenne nähtäväksi. Lauantai-iltana mm. Kesäduuniblues TV1:llä, tarkempia uutisia Facebookissa.