THOS:n kymmenes päivä 12/11 2011

THOS:n kymmenes päivä   12/11 2011

Päivät Austinissa ovat hupenemaan päin. Sessioin viikon aikana yhteensä viiden eri laulunkirjoittajan kanssa saldona kaksi valmista biisiä. Olin tehnyt sävellykset jo aiemmin Suomessa. Hedelmällisin yhteistyö oli siis yhdessä lyyrikoimista. Työputki hupeni torstai-illan keikkaan Flipnotics'ssa (toisen keikan jouduin perumaan menomatkan jälkioireena yllättäneen refluxin takia). Tiistaina fillaroin täältä East Riversidesta läntiselle puolelle ja poikki Zilker Parkin aina Wallingwoodiin, jossa olin tilannut ajan hierojalta. Vastaani tuli Robert E. Lee Road – nimi oli tuttu The Bandin The Night They Drove Old Dixie Down biisistä. Myöhemmin opin wikipediasta miehen olleen etelävaltioiden menestyksellisin kenraali sisällissodassa. Perjantaista lähtien olen keskittynyt lähinnä kaupungin haravoimiseen, nautiskeluun, harjoittelurauhaan ja inspiroitumiseen. Texas ja eteläisen Amerikan lämmin kulttuuri on antanut minulle tämän matkan aikana uutta perspektiiviä. Austin on osavaltiossa aivan erityinen, rento ja laid back kaupunki. Sen tunnelma vetää tänne ihmisiä, jotka haluavat ammentaa musiikillisesta ja hipahtavasta ilmapiiristä. Joka puolella soi syvä ja hyvä musiikki. Varmaan kolmasosa väestöstä on lauluntekijöitä, ja ihmiset kantavat kitaroitaan kuin kolmatta käsivartta. Pianisteja kaupungissa on kuulemma seitsemän. New Orleansissa, täältä 800 km itään, pianistien tilanne olisikin aivan toinen. Austinin atmosfääri on yhtäaikaisesti elävä ja pysähtynyt. Juuri tuo tunnelma on ollut kaikkein antoisinta. Koska asun yksin tässä sadan neliön upeassa talossa, olen voinut soittaa pianoa myöhään yöhön. Tavoilleni uskollisena suurin soittointo on herännyt iltakymmenen jälkeen, ja piano on saanut kyytiä. Päivisin olen fillaroinut Colorado joen (padottu Lady Bird Lake) yli downtowniin ja kierrellyt kaupunkia. Vierailin Kaisan luona, jonka 31. kerroksen asunnosta näkymät olivat sanoinkuvaamattomat. Näin Art Housessa kolme nykytaiteen näyttelyä. Kävin State Capitolissa töllöttämässä kuvernöörien päitä ja fillaroidessani alas Congressia löysin kuudennen avenuen hattukaupasta hienon lätsän. Putiikin seinillä oli kuvia Mick Jaggerista sovittamassa stetsoneita. Austin on texasilaisittain ympäristöystävällisimpiä kaupunkeja. Kuulin tämän, kun ihmettelin katukuvassa näkyviä Priuksia. Toki. Autohankinnasta ekologisuus lähtee, autot kun ovat täkäläisille silmäteriä. Austinista on lähtöisin myös Whole Foods Market -ketju, ja kaikki puhuvat orgaanisesta ruoasta. Jopa kierrätystä harrastetaan. Silti liikenteen seassa pyöräillessä tunnen olevani hyvin vähemmistössä. Kertakäyttötuotteet ovat niin jokapäiväisiä, etten käsitä, miten he selviävät jätevuoristaan. Huomenna menen Barton Spring Pooliin. On luvattu vuodenaikaan nähden ennätyksellisen lämmintä päivää 27°c. Luonnonuimala on Austinin hienoimpia nähtävyyksiä. Illemmalla äänitämme pianoraidan Nathanin filmiprojektiin. Sain nuotit jo viikko sitten, mutta sessio on siirtynyt viimeiseen hetkeen, kuten usein käy. Talon vieressä on autotalli ja sen yläkerrassa studio, jossa majoittuu kaksi japanilaista muusikkoa. Toinen heistä on käynyt vuosittain Austinissa jo yhdentoista vuoden ajan. Heidän kanssaan mennään syömään catfishiä, etelävaltioiden suosittua herkkua. Kuten laulukin kertoo: "They've got catfish on the table and gospel in the air." Illalla Continental Clubiin kuulemaan Haybale-bändiä. Maanantaina on lähtö pitkälle kotimatkalle. Tiistaina Suomeen. Keskiviikkona pitäisi olla keikkakunnossa Olarin kirkolla. Nähdään siellä!