Rikkaruoho 16/01 2005 |
| Taiteellista työtä tekevillä olisi hyvä olla jatkuva markkinointivalmius. "Tällä hetkellä luomiseni hakee sitä ja sitä muotoa, ja koen olevani kehityskaareni tässä ja tässä kohdassa." Itsediagnoosin tulisi olla sujuvaa ja hetkestä riippumatonta. Pitäisi, tulisi ja olisi hyvä. Vaan en ole koskaan kykenyt sellaiseen verbalisointiin. Havainnointia tekee itsekseen ja ajan kanssa, mutta kun pitäisi selittää jollekin toiselle, se tuntuu lähinnä vakuuttelulta. Yhteiskunnassa ei kauheasti ole tilaa hiljaiseen ajatteluun, aikaan eikä kypsyttelyyn. En tiedä pitäisikö sen sellaista suvaitakaan. Edustamani laji varmaan kuolee aikanaan darwinismin myötä, tai jää sinnikkääksi rikkaruohoksi kitumaan. Levyni valmistumisesta alkaa olla jo kuukausia. Edelleen tunnistan päivittäin työuupumuksen merkkejä, ja öisin tuskailen univaikeuksien kanssa. Joka päivä mietin ilmaisulle kirkaampia ilmenemismuotoja. Oman musiikkini elinkaari tuntuu itselläni päättyvän siihen, kun se saadaan talteen. Kappale, jonka sain joulunpyhinä valmiiksi, ei ole soinut enää edes päässäni sen jälkeen, kun sain äänitettyä sen. Tietysti olen iloinen sen valmistumisesta. Mutta kun kuuntelee, soittaa ja laulaa hienojen lauluntekijöiden musiikkia, en löydä syytä sille, miksi itse pitäisi edes säveltää. |
