THOS:n toinen päivä 04/11 2011

THOS:n toinen päivä   04/11 2011

Istun takapihan puutahassa ja kuuntelen lintujen lauluja. Yksi niistä kuulostaa samalta kuin Twin Peaksin musta lintu. Laulut ovat aivan erilaisia Suomen linnustoon tottuneelle. Aamulla niitä oli enemmän, nyt ne alkavat hiljalleen vaieta. Matka meni loppujen lopuksi tosi hyvin. Vieressäni Tukholmasta Chicagoon istui Peter, älyttömän mukava mies, joka puhui sujuvasti englantia, puhui sopivan paljon ja oli sopivasti myös puhumatta. Kanssamme jutusteli myös lentoemäntä, joka muistutti moneen kertaan auttavansa, mikäli lennon aikana tulisi mitään pulmaa vastaan. Chicagossa lentokentän henkilökunta oli varoitteluista poiketen todella ystävällistä. Passintarkastuksessa vastaanotossa oli äärimmäisen lihava naisihminen, joka välittömästi alkoi harmitella, ettei nykyajan tuoleihin enää mahtunut kunnolla istumaan. Hänen vieressään kökötti suurin koskaan näkemäni milkshake-tötterö. Pahoitelin tilannetta ja annoin asiaan kuuluvat sormenjälkitunnisteet. Matkatavarat tuli toimittaa Austiniin menevän koneen liukuhihnalle, ja siirtyä junalla kakkosterminaaliin. Matka kulkeutui vielä reilut kolme tuntia Austiniin pienellä propellikoneella, mikä ei ollut mikään mieltä ylentävä kokemus rättiväsyneenä ja pahoinvoivana. Mutta perille saavuttiin. Austinin lentokentän seinillä oli kuvia bändeistä ja musiikkikaupungin henki tuntui välittömästi. Vastassa minua oli Sarah, jonka Passatilla hurautimme tämän ihastuttavan talon pihaan. The House of Songsin ulko-oven avautuessa olohuoneessa seisoi lumoava Um Knabe & Co flyygeli vuodelta 1837 ja sen vierellä Baldwinin Fun Machine-urku. Seinillä oli julisteita ja seinustoilla vahvistimia sekä Gibsonin akustinen. Sohvaryhmät kutsuivat yhteismusisointeihin ja sessioihin. Talo oli ostettu vain muutama kuukausi aikaisemmin. Sen huomasi. Keittiö oli luxus-varustettu, kaksi makuuhuonetta upeasti sisustettuja ja ylimääräinen soittohuone banjoineen ja Voxeineen intiimi soittelu- ja ideiointipaikka. Tietsikkahuoneessa oli äänityskytkennät valmiina ja lattialla monisuuntainen mikrofoni. Talo oli sisustettu rakkaudella ja jokainen yksityiskohta rakennettu laulunkirjoitusta ja musisointia palvellen. Olin onnesta sekaisin. Pään sekoitti myös jet lag. Nukuin oitis 12 tuntia, mutta yhä tänäänkin, toisena aamuna, herääminen tuotti hankaluuksia. Sinnittelin iltakahdeksaan, luin aamuviidestä kahdeksaan kirjaa Matka kissan mieleen ja nukahdin sitten uudestaan. Eilen tapasin Nathanin, talon managerin. Hän näytti paikkoja ja vei ostoksille upeaan Whole Foods organic grocery storeen. Tasot ja hyllyt notkuivat tuoreista vihanneksista kuudesta omenalajista kaktuksenlehtiin. Kala- ja lihaosastoilla oli ruokaloita, joissa saattoi nauttia aterian ostosten keskellä. Sama juttu Aasia-ja vegeosastolla. Ostosten jälkeen tapasin myös Troy Campbellin, muusikon, THOS:n isän ja Nathanin lailla upean tyypin. Paljon kiertäneenä hänellä tuntui olevan ystäviä joka maailmankolkassa. Käsittämättömän ystävällisenä persoonana hänen kuuluikin olla mahdollisimman paljon ihmisten keskellä; hänenlaisensa tyypit antavat kanssaystävilleen paljon. Söimme lounasta yhdessä ja kiersimme vielä hieman paikkoja. Ihmiset ovat merkillepantavan mukavia. Edellisessä postauksessa kirjoittamani positiivisuus on täällä voimissaan kymppi plus. Se todella näkyy. Asiat kulkevat hyvällä flow'lla ja ihmisillä näyttää olevan mainio tunnelma koko ajan. Nautin näistä tyypeistä sanoinkuvaamattomasti. Tänään minuun otti yhteyttä Taryn, joka haluaisi viedä minut huomenna vintage-ostoksille. Ja sehän sopii. Haluaisin löytää hyvän hatun. En vielä tiedä, minkälainen se olisi, mutta olen etsiskelyt sitä jo vuosikausia.